Musketeer´s Afra & Stoneman`s Branco

Toivottavasti nää kuvat ei tule niin pienenä, ettei niistä näy mitään…. Ylä- ja alakuvassa Kepa aina niin upean näköisenä Kaikissa kuvissa tietysti kuvaajana Titta (kennel Welhola).

Oon mä aikamoinen tietokone nörtti, ku en nyt osannutkaan kirjoittaa tuonne kuvien väliin, noh, ei ole aikaa jäädä tilannetta ratkomaan, joten laitetaan tekstit tänne Kuvissa vähän Kepan seuraamista, josta hyvin näkyy “hieman” liian ahdas seuraamistyyli. Olen nyt kesän aikana hionut sille katsekontaktia ja väliin se tekee todella upeaa seuraamista, sellaista “tämän päivän tyylin mukaista”. Kisatilanteessa helposti palataan vanhaan opittuun tyyliin, mutta asento on sen verran suoristunut kuitenkin, että tämän kesän kaikista kokeista seuraamisesta arvosana erittäin hyvä

Pari vepe kuvaa myös, jossa toisessa Kerttu tuo treeneissä venettä rantaan. Tuossa dummyn luovutus kuvasta näkyy hyvin, että Kertulla on erittäin hyvät luovutukset veneeseen. Jalkakin on noussut venettä vasten ja koira todella tarjoaa esinettä veneessä olevalle ihmiselle. Tämä on tarpeellinen taito, sillä kisoissa vastaanottaja ei kurkota ottamaan esinettä vaan koiran pitää todella tulla lähelle venettä ennen kuin esinettä aletaan ottamaan koiralta vastaan. Joskus käy niin, että kun koira ei tuo esinettä ihan veneeseen kiinni eikä esineen vastaanottaja tällöin edes näytä siltä, että se olis sitä ottamassa vastaan, niin koirat “luovuttaa” ja kääntyy takaisin esine suussa. Kiitos Titalle taas upeista kuvista!!

Eilen tuli käytyä taas pitkästä aikaa peltojäljellä, voi hitsi ku Kerttu olis siinä hyvä!! Olen päättänyt, että ensi kesä on jälkikesä. Nyt alkaa tätä lajien kirjoa olla sen verran, etten yksinkertaisesti ehdi treenata kaikkea, varsinkaan niin, että voisi puhua kunnon treenauksesta. Eli jostakin on siis luovuttava ja ensi kesänä olen ajatellut pitää pääpainon jäljellä. Tavoitteena olisi saada metsäjäljen voittajaluokasta kaksi ykköstulosta sekä vihdoin ja viimein se FH1. Tälle kesälle se oli jo tavoitteena, mutta en saanut treenattua niin paljon, että olisin uskaltanut kokeeseen mennä, vaikka omatkin kokeet olis kerrankin ollut tarjolla.

Kyllä Kertulla on vahva nenän käyttö ja se onkin varmaan sen kaikkein vahvimpia puolia, mutta haku ja vepe vaan tempaisi niin mukaansa, että jälki on jäänyt vähemmälle. Mutta tosiaan ensi vuonna sitten satsataan siihen.

Olen muuten tässä välissä lenkkien yhteydessä opettanut Kertulle pudotetun esineen noudon sekä tarkkuusruudun, joten EK kokeisiinkin olis mahdollisuus mutta katsotaan nyt, kuten sanottu lajeja on nyt melkein liiaksi asti

Hakuiltu ollaan tietysti myös. Edellisessä treenissä palasin taas “vanhaan treenityyliin”, siltä osin, että välissä vähän helpotettiin ja annoin aika paljon löysiä koiralle, itekin hetken tuumailin, että mites nyt asioissa edetään. Nyt jatkettiin sitten normaalia radan läpikäymistä linjamiesten avulla. Ihan hyvin toimi, matkana noin 200 metrin keskialue. Ensi treenissä taas helpotan sen verran, että ajattelin ottaa paljon löytöjä ja vain muutaman tyhjän väliin. Yritän jättää nyt vähemmälle sitä tyhjien juoksutusta ja jos sitä teen, käytän linjamiehiä. Ensimmäistä hakukoiraa kun tässä yritän koulutella niin täytyy mennä vähän yritysten ja erehdysten kautta, koiran mukaan.

Vuoden vaihteeseen on mielenkiintoisia suunnitelmia tiedossa ja innostus on aika korkealla. Katotaan miten suunnitelmat etenee ennen kuin uskallan niistä avautua tämän enempää….

Juu, haun osalta täytynee antaa Kertulle periksi. Kepa on ollut vähän turhan itsenäinen tuon haun suhteen. Olen yrittänyt rakentaa risteilyä tiukalla kurilla ja oikeastaan ajanut meidät hetkellisesti yhdenlaiseen suohon…. On tullut jo “ylemmiltä tahoilta” kommenttia, että unohda ne työskentelypisteet. Yks treenikaveri on sitä mieltä, että on aika antaa Kepalle periksi, ja niin kait se taitaa vähän olla. Tänään annoin sen työskennellä aika vapaasti ja johan oli typyssä vauhtia taas. Yhdellä treenikerralla hetkellisessä treenien suunnittelu burn outissa halusin katsoa mitä koira tekee, jos vain kävelen keskilinjaa, sanomatta yhtään mitään, 100 metrin hakualueella oli kaks maalimiestä 50 metrin syvyydessä, eri puolella keskilinjaa. Koira nosti molemmat ukot hienoilla pistoilla, kytkin pienen liinan ja annoin “näytä” käskyn, ne oli ainoat “käskyt” siinäpä taas nähtiin, että mitäpä minulla siellä hakualueella yleensäkään tekee, eipä juuri mitään. Mitä vapaammin annan koiran olla, sen paremmin se tekee töitä. Eihän tuossakaan “treenissä” ollut mitään järkeä, mutta tulipa nähtyä…..

Rovaniemellä käytiin elokuun lopussa ottamassa HK3 kakkostuloksella 260p. Henkilöhaku 164, mutta vain yksi esine. Tottis olikin sitten taas oma tarinansa, siitä sikailusta irtosi 83p. Ihan vähän otti päähän ku viimeistä ykköstulosta metsästetään.

Välissä käytiin Iitissä vepen SM:ssä. Kepa oli loistoiskussa, liikkuvissa veneissä ohjaajalta väärä ajoitus, ja liikkeen ollessa vielä vähän keskeneräinen opetuksen kannalta, käteen jäi siitä enää 4p./20p. Kepa kyllä toi veneen rantaan, mutta vähän mutkan kautta… Muut liikkeet täysillä, siltä reissulta 83p. ja sijoitus 7. Tosi tyytyväinen olin koiran mielentilaan, ensi vuonna isketään sitten tosissaan

7.8 Torniossa Kertusta haun piirinmestari ykköstuloksella HK3 m.197 t.92. Samalla irtosi myös luokkavoitto (kisa oli avoin myös muille kuin piirin koirille, voittajaluokassa 6 koiraa) ja täten vielä toinen ykköstulos voittajasta kokoelmiin ja haaveet käyttövaliosta lähenee :) :)

Kyllä oli mellevä mieli tuon kokeen jälkeen, tämähän oli Kertun ensimmäinen varsinainen kilpailu ja kyllähän se treeni-intoa tuo lisää ja näkee, että jotain on edes tehty oikein koulutuksen suhteen.

Kisasta sen verran, että aloitimme haulla, jossa Kerttu oli neljäntenä vuorossa. Kahdelta ensimmäiseltä kilpailijalta oli jäänyt yksi maalimies maastoon ja se vähän nostatti hikikarpaloita omallekin otsalle. Kertun kans on ongelmana vähän turhankin suuri omatoimisuus, se ei mielellään risteilisi ohjaajan toiveen mukaan, vaan tarkastaisi mielellään koko alueen yksin, oman mielensä mukaan. Viime harjoituksissa oltiin kovasti palkattu tyhjiltä ohjaajan luo tuloa, ja pääsinpä yhdessä treenissä hyvin torumaan kun näin, että kutsusta huolimatta koira oli jatkamassa takalinjaa eteenpäin (keskilinjan myötäisesti) ja koira viimein tuli, sain sen myös palkattua hyvin. Nämä vähäiset treenit näkyi jo tässä kokeessa, jossa koira tuli hyvin luo tyhjiltä, odottaen jo palkkaa. Tätä hienoa toimintaa jatkui 250 metriä, jonka koira työskenteli täydellisesti. 2 maalimiestä oli löytynyt jo heti alussa ja keskivaihe sisälsikin taas kerran ankaraa risteilyä (kuten edellinenkin koe, noin 200 metriä pelkkää tyhjää). Tämä alkoi selvästi käymään Kertun hermoille, varsinkin kun sitä palkkaa ei hyvästä risteilystä huolimatta herunut. Viimeisellä 50 metrillä näkyi, että koiran v..utuskäyrä oli kovassa nousussa, se edelleen työskenteli kuitenkin kohtuullisen ok, korvien asento kuitenkin kertoi koiran mielialasta. Onneksi tätä pätkää oli enää jäljellä niin vähän ja viimeinen maalimies nousi 300 metrin takanurkasta ja sain huokaista helpotuksesta. Sillä pääsääntöisesti pari viimeistä pistoa lukuunottamatta koiran työskentely oli mielestäni täydellistä. Tätä mieltä oli onneksi tuomarikin, joka antoi henkilöhausta pisteitä 167. Nyt alkoi tunnelma kohota

Tässä välissä tehtiin tottis. Kerttu suoritti teknisesti kaikki liikkeet ennen eteenmenoa oikein. Kisatunnelma alkoi siinä näkyä pienenä kettuiluna ja tottis fiiliksen puolesta olisi voinut olla paljon parempaa. Eteenmeno meni plörinäksi, eteni vinoon ja huonolla vauhdilla. Tuo eteenmenon treenaus on aiheuttanut mulle harmaita hiuksia, koska treeneissä se etenee aina täysillä kentän päähän asti, enkä koskaan anna nähdä, että vien palkan sinne. Mutta sitten kun tämän liikkeen eteen tulee koko tottiskuvion rimpsut ilman palkkaa, tietää koira, että tämä on taas tätä ja nyt siellä päädyssä ei mitään ole, plääh, pitäis pureutua tuohon liikkeeseen ihan tosissaan. Noh, tottiksesta irtosi 92p. ja tunnelma koheni entisestään, sillä esineruutu on yksi Kertun parhaimmistoa.

Esineruutu siis viimeisenä, alue oli mielestäni vähän hankala, polvenkorkuista mäntyä ja muutama risu ja sen lisäksi pelkkää hiekka ja savimaata, kivikko ja ihan pieni pala hirveätä pusikkoa. Eka pistolla koira ei ihan ymmärtänyt olevansa esineruudussa, eteni kyllä ruudun takaosaan vauhdikkaasti, mutta haisteli maata, ei näyttänyt siltä, miltä Kerttu yleensä esineruudussa, jossa se etsii hyvin. Ensimmäisen esineen bongattua koiran päässä syttyi lamppu ja se toikin sen jälkeen kaksi muuta esinettä nopeasti ja aktiivisen etsinnän jälkeen. Sieltä napsahti täydet 30 pistettä ja päässäni alkoi pyöriä mahdollinen piirimestaruus. Ja niinhän siinä tosiaan kävi, että Kerttu voiton vei varsin mallikkaasti

Hieman vielä vaatii haku ahkeraa treenaamista, jotta saadaan se koiran käyrä pysymään alhaalla koko 300 metriä, ettei se ala liian omatoimiseksi ja osoittamaan mieltään. Tottis vaatii hiontaa ja voiman ja vietin nostoa, jota nyt olen tehnytkin. Esineruutu työskentely on tosi hyvää, nyt pitää ottaa vaan ihan pienen pienet esineet käyttöön ja hankalat pinnat (hanskat yms. saa nyt jäädä historiaan).

Vielä olis pari hakukoetta tälle syksylle ja niin Kertullehan irtosi paikka myös VEPE SM:stä (johon otetaan 12 koiraa pisteiden perusteell) eli VEPEN SM:t Iitissä kutsuu syyskuun alussa. Sitten olis vielä FH jälkikoe, jota harkitaan sekä yksi metsäjälki, johon ajattelin mennä kokeileen vähän niin kuin kylmiltään. Olen tyytyväinen tämän kesän tuloksiin jo nyt, joten uskallan lähteä kokeilemaan metsäjälkeä vähän niinkuin puolihuvikseen, että missä mennään ensi kesää ajatellen, joka tulee olemaan JÄLKIkesä, eli ensi kesänä keskitytään täysillä tuohon jälkeen!

Niin ja Martti ja Nalle suoritti BH kokeen samana päivänä kun Kerttu voitti piirinmestaruuden, joten hyvä viikonloppu oli! Onnea Nalle ja Martti!!

Monenlaista on tapahtunut koirarintamalla ja vauva-arki on pitänyt siitä huolen, ettei ole ehtinyt blogia kirjoittamaan. Koko kotisivut ovat nyt muutoksen tuulissa ja ne ovat nyt siis työnalla.

Pitkän harkinnan jälkeen jouduin tekemään raskaan päätöksen, jonka seurauksena rakas Martti on vaihtanut osoitetta ja siirtynyt kasvattaja Nalle Stenmanin omistukseen ja treenaamaan kohti suojelukenttiä, näytä Martti kyntesi maailmalle

Syy Martista luopumiseen oli yksiselitteisesti se, ettei se ollut turvallinen lapsiperheen koira, sillä koiranpito tavalla, jolla haluan koirat pitää (perhekoirana). Ikävä on ollut valtava, sillä Martti oli minun koirani aika lailla kirjaimellisesti. Se on tyypiltään yhden ihmisen koira, eikä se paljon muusta maailmasta välitä, nyt se ihminen on Nalle. Joskus elämä asettaa raskaita päätöksiä eteen ja silloin on toimittava tärkeysjärjestyksen mukaan…..

Musketeer’s leirillä on käyty ja leiri oli erittäin antoisa ja mukava, kuten aina. Ensi vuonna taas uudestaan

Jotain suurta positiivistakin on tapahtunut sillä Kerttu vepeili itsensä Suomen vesipelastusvalioksi!!!! Mutta näistä asioista lisää tuonnempana….

Hirveä treenikuume päällä, ilmat vaan paranee ja veperannat, metsät, pellot ja kentät suorastaan huutelee kouluttajaa Tällä hetkellä tuo irtautuminen koirahommiin aina ku tekis mieli ei ole ihan niin yksinkertaista ja pitää lievittää kuumetta suunnittelemalla ja selaamalla koekalenteria.

Kävin toissapäivänä ottamassa molemmille tottikset. Kepa oli aivan loistovireessä, teki kyllä niin hienoa, nopeaa ja innokasta tottista. Ruutu ja pöytätreenit on tuottanut tulosta ja koira selvästi osaa lähteä “etsimään” ruutua. Viime vuoden kokeessahan ruutua ei näkynyt ja koira oli juoksemassa suoraan pöydälle. Tuo kenttä on sen verran “muhkurainen”, että ruutu katoaa sinne helposti, mutta nyt on jotain loksahtanut koiran päässä ja se osaa lähteä etsimään (etenee kyllä määrätietoisesti suoraan, mutta silmät etsii) ruutua. Samoin muutenkin selkeästi “ajattelee” enemmän. Viimeksi vähän sekoitin pöytäjärjestystä, ja kun käskytin koiran pöydälle, se meinasi kaartaa “tuttuun suuntaan”, mutta selkeästi yhtäkkiä hoksas, että ei nyt pitänytkään mennä tänne ja korjasi itse virheensä. Siinä vaiheessa, kun saa tuota koiran omaa “ajatuspäätä” auki alkaa vaikuttaan siltä, että nyt se alkaa ymmärtämään homman nimen. Jos se vaan juoksee päättömänä, mutta selkeästi ei kuuntele mihin pitäis juosta, ei homma ole vielä hanskassa. Nyt kuitenkin näyttää hyvältä

Muutenkin “yleistottista” teki tosi hienosti, liikkeestä istuminenkin oli suorastaan salaman nopea, jee, jee! Samoin säälittävän vähäiset treenit talven aikana luoksetulossa ja noudossa (jossa koira saisi tulla lähemmäs) on vaikuttanut ja Kerttu tulee näissä liikkeissä nyt ihan kiinni, ei sekään ehkä ihanne, mutta mulle sopii paremmin niin päin. Kepa paranee mitä enemmän treenaa, sille tauko ei ole se nostattava juttu, vaan tauon jälkeen sitä saa yleensä kaivaa pölyn seasta ja treenien edetessä se parantaa koko ajan. Sen näkee yleensäkin meidän tottispisteissä, eka kokeissa (kun ollaan kevät treenattu) se tekee yleensä parhaat pisteet (94,92,90 nämä nyt esim.) ja kesän edetessä homma laskee ku lehmän häntä, ku yleensä kesällä ei niin kauheasti tottista treenata, enemmän maastoja ja vepeä. Esimerkkinä viime kesän pohjanoteeraus 70p. Tottis vaipuu just sellaiseen “innottomaan” tilaan, pitäis ehtiä ja muistaa sitäkin treenailla kesän aikana, että saatais pidettyä into mukana, eikä vaan rutiininomaista tekemistä…..

Tämän kevään eka hakutreenitkin se aloitti vähän laiskasti puolivaloin risteillen, mutta tiedän että se parantaa ku sika juoksua jos ja kun päästään treenaan. Otettiin ensimmäistä kertaa sille puussa oleva maalies ja se ilmaisi sen hyvin, hieman hakusessa oli näytön kans, että missä se maalimies onkaan, mutta löytyihän se. On se vaan jännä huomata, kuinka toissijainen näköaisti koiralle on, vaikka se jo näyttöpaikkaa “miettiessään” näki puussa olevan maalimiehen, ei se silti sitä ymmärrä, jos se ei hajun kans natsaa. Sekavaa tekstiä ku vauva kainalossa kirjoittelen

Martille myös tottista. Talven aikana sille on saatu suurinpiirtein liikkeet opetettua. Nyt yritän niitä siirtää “varmaksi” kenttätottikseksi (buahahhaa, ei kannata pidätellä hengitystä sitä odotellessa). Martti on mun “projektikoira”, opinnäytetyö (tulee varmaan hylättynä takaisin :)). Mä en enää jaksa ottaa mitään stressiä sen kans etenemisestä, mä otan sen täysin sillä, että itse oppisin tuollaista koiraa kouluttamaan/hallitsemaan ja vaikka mä en iki kuuna päivänä pääsis sen kans pk-kisoihin, niin ei mitään väliä, onhan mulla nyt Kerttu vaikka siihen tarkoitukseen Ei jaksa enää edes kiinnostaa, mitä muut on mieltä, siis siitä “mitä meistä tulee”, pärjäänkö sen kans, ja kuka meillä vie ja ketä, ihan yksi lysti. Ainakin mä varmaan tulen oppimaan tästä matkasta paljon.

Viikonloppuna mennään muuten Reija Niemisen (viime vuoden haun sm-kultaa) hakukoulutukseen. Lauantaina käyn kuunteleen teorian ja su Kepan kans maastoon ja sitten enää pari päivää ku Musketeer’s leiri kutsuu, jeeeeee, vähänkö sitä onkin odotettu

Koirat ilmoitettu ensimmäisiin kokeisiin, Kemin vepekisoihin joten siitä se koekausi taas starttaa. Nämä kisat on heinäkuussa ja nähtäväksi jää, miten Kepan viimeksi aikaisemmin alkanut juoksu sotkee tämän kesän kuvioita. Noh, yritän saada sen kesäkuun vepekokeisiin Ouluun (soittoaika) sekä elokuulle tietysti, joten eiköhän me johonkin päästä osallistumaan, tuo heinäkuu on varmasti se epävarmin kuukausi.

Maran ilmoitin vepeen myös, joten se tietää armotonta avoimen luokan treenausta Kepalle katoin myös valmiiksi parit hakukokeet, johon yritän sen saada, soittoaika niissäkin myöhemmin.

Sitten olis se IPOR B, mutta se on jo kesäkuussa ja aika alussa, joten nähtäväksi jää menenkö. Saattaa jäädä treeniaika liian lyhyeksi. Tottis ja jopa ketteryyskin saattais onnistua, mutta hakualueella on “kuumia” piiloja, ja niitä ei olla ehditty treenata. Eli maalimiesten paikkaa vaihdetaan joka koiran jälkeen, eli mahdollista on sitten piilot, jossa on juuri ollut joku, mutta ei ole enää. Samoin maalimies voi periaatteessa olla myös puussa, koska se voi olle 2m korkeudessa, tätäkään ei olla harjoiteltu. Eli voipi olla, ettei sinne kannata lähteä koiraa “pilaamaan” jos se ei ole siihen vielä valmis. Maalimiehiä on3-6 ja jos yksikään jää löytymättä on se sitten hylätty. Katotaan tuota hommaa vielä, nyt tuntuu, etten millään ehdi treenata sitä siihen kuntoon, mihin haluaisin. Jos tuo koe olis ollut syksyllä olis ollu reilusti aikaa ja vaikka syksyn viimeiseksi kokeeksi ei oli haitannut epäonnistuakaan, olis ollut sitten reilusti aikaa paikata ennen seuraavaa koekautta. Nyt en viitsi aloittaa sillä, että koira pääsis tekemään väärin, vain koska pitäis kiireellä mennä…..

Maran kans olen käynyt ottaan tottista ja Kepalla hiomassa pyötiä, ja kahden viikon päästä olis leiri, jossa sitten päästäänkin jo tositoimiin

Maran kans bongattu lenkillä jäniksiä ja poroja, joita se vaan vaunujen vierellä irti kävellessään tyynesti katselee vaihtelua sekin siihen, että neiti Kerttu on sitten ottanutkin “muutamat” lähdöt. Olen lenkkeillyt Maran kans vaunuilla ja Kepa pyöräilee Kepon kans, toinen kaipaa vauhtia ja toinen vaan tyynesti lönkyttelee vaunujen vierellä pitkät lenkit. No, ompahan mistä valita, jos itse haluaa välillä vähän rauhallisempaa menoa, niin ottaa vaan Maran. Jännää myös huomata, että vaikka Mara ei mikään sosiaalisuuden huipentuma olekaan niin tuolla lenkillä esim. toissapäivänäkin jouduimme yllättäen varmaan viidentoista ekaluokkalaisen pyöräilijän piirittämäksi, kun olimme alikulku tunnelissa ja pikkuvekaroita tuli oikealta ja vasemalta suhisemalla ja ne puikkelehti meitä mennessään. Mara oli seisoskeli vain rauhallisena vaunujen vierellä eikä reagoinut tähän  yllättävään tapahtumaan mitenkään

Mutta nyt vauva kaipaa evästä, got to go.. vai miten se sanotaan

Mara on antibiootti kuurilla kun toinen kitarisa oli toista isompi ja punaisempi. Eli jotain risatulehdusta, tämän huomasin kun haukkumaääni alkoi muuttua kimitykseksi

Perheemme kasvoi huhtikuun lopulla pienellä poikavauvalla, joten koirien osalta ei viime aikoina ole juuri ihmeitä tehty. Lenkille sentään pääsevät ja Kepa pyöräilee kovasti Kepon kanssa ja kasvattaa kuntoa kesää varten. Onhan tuossa jo aloitettu koekalenterin selauskin, ja muutamat kokeet lehdestä ympyröity soittoaika on sitten myöhemmin.

Kesä tulee kuitenkin kohisten ja niin ihanaa kuin vauva-arki onkin niin myös treeni-into puskee päälle. Pikkuhiljaa olis tarkoitus startata tottikset ja hakukin. Treeniryhmämme tukee vauva-arkea hienosti ja voin käydä treeneissä vain treenaamassa oman koirani ja palata vauvan hoitoon, jos kiirusta on ja imetyshän tietysti sitä äidin kotoa poissaoloa rajoittaa aika lailla Onni on kuulua tuollaiseen hakuryhmään!! Peltojälkeäkin odotan kovasti, sais vain niitä peltoja….. Nyt ei ole tiedossa kuin yksi, ja sekin on myös kaikkien muiden tiedossa….

Mutta eniten koirarintamalla nyt odotan Musketeer’s leiriä Kalajoella, joka on kesäkuun alussa. Koirakärry on vuokrattu ja leirille ilmoittauduttu Monta päivää peltojälkeä ja tietysti pitää vähän tottistakin treenata, jee, jee. Sinne suunntataan koko perheen voimin

Nyt on tämä oma tila ollut viime viikkoina sillä mallilla, jotta koirat on joutuneet tyytymään ihan vain ulkoiluun, mitään treenin tapaistakaan ei ole ollut ohjelmassa. Pyöräilykausi on tosin saatu startattua Kepon avulla ja Kerttu on taas päässyt vauhdin hurmaan, ei kuulema millään malttais ravata vaan menis vaan täyttä laukkaa, ilmeisesti kertynyttä energiaa on varastossa

Mara aloitti kans pyöräilykauden, tosin se jäi heti siihen yhteen kertaan nyt toistaiseksi ainakin. “Kissantassulla” kului heti etutassun antura auki, ku näillä keleillä pohjana on vielä aika lailla asfaltti. Muuten sen anturavälit on pysynyt yllättävän hyvinä, ottaen huomioon, että rapakausi on parhaimmillaan, mitään hiivan tapaistakaan en myöskään ole “haistanut” vaikka olen taas kokeillut sille nappuloita. Karvanlähtö on päällä ja turkki sen mukainen, hilsettä, rasvaa ja elotonta karvaa.

Kesä tulee kohisten ja treenimotivaatio on kasvusuhdanteessa, tosin hieman turhauttaa kun ei ole vielä päässyt “jakautuun” ja joutuu vielä hillitsemään intonsa, mutta eiköhän tässä hetkellä minä hyvänsä ala jo tapahtuun jotain ku laskettu aikakin meni jo

Viime aikoina on ollut ohjelmassa Martin tasoittamista. Kaikki alkoi tietty tottiksen suhteen, mutta aloin kiinnittämään huomiota kierrosten nousuun myös kaikissa muissakin tilanteissa. Esimerkiksi lenkille lähdöt nostattaa koiran kierrokset aika lailla. No tässähän ei mitään ihmeellistä ole, niinhän ne nousee kaikilla koirilla, mutta Martti ei ole sitäkään “turhaumaa” purkanut esim. juoksemiseen, kun vapaana kerran saa olla, vaan homma on kääntynyt siihen, että koira on tehnyt myyrähyppyjä hankeen, kaivanut hankea, samalla vikisten ja syönyt lunta pääsääntöisesti melkein koko lenkin ajan. Tästä nyt ei pidä vetää mitään johtopäätöksiä, että koiran hangen kaivaminen olis musta jotenkin epänormaalia, mutta jos nuo kuviot toistuu kymmeniä, kymmeniä kertoja saman lenkin aikana, eikä koira kulje edes 100 metriä ilman jotakin  noista osa-alueista on musta jo syytä huolestua. Periaatteessahan koska mulla on koirat aina irti luulis, että olis aika lailla sama mitä ne touhuaa, siis kun pysyvät näköpiirissä, eikä ole kellekään häiriöksi. Mutta jotenkin halusin jo auttaa koiraakin saamaan itselleen “selvemmän pään”.

Aloitin, Maran kans kahdenkeskisillä lenkeillä, jätettiin siis Kerttu pois. Ja Mara siis joutui aluksi oleen kytkettynä. Käskyllä tai kiellolla ei tuo myyrähyppely loppunut, joten siitä syystä kiinni. Ei tarvinnut montaa kertaa kieltää, ku koira hoksas mikä on kiellettyä. Näitä hihnalenkkejä tehtiin sitten noin parin viikon ajan, ja nyt on voitu jo siirtyä siihen, että koira voi olla irti ja uskoo kiellolla, ettei aloita sekoiluaan. Nyt on panokset kovennettu siihen, että ovat molemmat irti mukana (eipä tuo Kerttukaan varsinaisesti mikään rauhallisuuden perikuva ole, joten sen läsnäolo ja sen sähläys luonnollisesti vaikuttaa Maraankin) ja eilenkin käytiin puolentoista tunnin lenkki ilman yhtään myyrähyppyä. Pari yritystä oli, mutta ne sai kiellolla loppumaan alkuunsa. Kotiin tuli varsin rauhallisia koiria. Vähän se Mara on vielä hukassa, hiippailee Kertun ja “ulkoilijan” väliä ja selvästi päässä pyörii “ajatus” -mitä tekis- mutta kyllä se sieltä lähtee tasoittuun. Alkuun ku mentiin hihnassa ja se ei päässyt hyppeleen hankeen, nosti se jopa hilseen pintaan, mutta enää ei sitäkään tapahdu.

Ei tuo käytös ole koiran vika, eikä koira ole mikään sekopää, jos näistä jutuista voi sellaisen kuvan saada. Kyllähän kaikesta saa peiliin katsoa. Koira osaa olla kyllä tosi rauhallisesti kotona ja autossa, nykyään jopa hallilla. Olen myös huomannut, ettei aktiviteetin puutekaan nosta sitä koiraa, vaan se mikä nostaa on enemmänkin aktviteetin määrä ja ennen kaikkea sen laatu. Martti on oppinut siihen, että aina ku ollaan mamman kans jotain tekemässä on kierrokset katossa jollakin tasolla. Olen itse hakenut “hallintaa” sillä, että heitän koirille esim. lumipallon jos joku tulee vastaan, ihminen, auto, koira, hevonen. Olen pyrkinyt siihen, että saan jonkinlaisen otteen kahdesta irti olevasta koirasta. Se on toiminutkin varsin hyvin, ne tulee heti luo jos kuuleekin auton, jos näkevät ihmisen siirtyy niiden huomio minuun, heitänkö lumipallon jne. Nuo lumipallot on sellainen juttu, että niiltä hämärtyy koko muu maailma jos sellaisia on luvassa. Siinä voi ohitettava koira räyhätä hampaat irvessä parin metrin päässä eikä nämä nää mitään, jos luvassa on kohta puoliin heitettävä lumipallo. Noh, kolikon kääntöpuoli on sitten tämä mikä on, mutta sitäkin on nyt sitten korjattu.

Samalla sitä joutuu karun totuuden eteen itsekin. Mikä on minun osuus koiran hallinnassa, siis kun poistetaan pallot, niin lumiset kuin kumisetkin, patukat ja makupalat. Kyllä se on aika pieni, jos ei jopa olematon……. Kertun kohdalla voi puhua jopa hallinnasta, auktoriteetista ainakin jollakin tasolla, tiedän, että saan sen pidettyä aisoissa ilman rihmankiertämää, siis koiran päällä, ilman mitään “palkkioita”.  Mutta Mara onkin sitten toinen tarina, hohhoijaa… vielä on pitkä matka edessä, jossei jopa loputon. Hallintavastuuta olen jakanut myös Kepolle, se kun tuntuu mies”ohjaajan” käsistä löytyvän joskus helpommin. Parempi, jos koira on edes jonkun hallinnassa ku ei kenenkään. Kyllä mun itsetunto kestää vaikka se hallitseva henkilö olis sitten vaikka Kepo Nähtäväksi jää mitä saadaan Maran kans tulevaisuudessa aikaiseksi, ensi kesänä aion keskittyä sen mitä pystyn jälkeen ja vepeen sen kans. Syksylle tähtään BH-kokeeseen. Periksi ei anneta, se olkoon jonkinlainen motto ja otetaan tämä sitten vaikka karuna opetuksena kantapään kautta. Seuraavaksi koiraksi olen vannonut ottavani labbisnartun

Kepa on lopettanut ontumisen